Rakas päiväkirja, tänäänkään ei tapahtunut mitään erikoista.

Olen uutterasti merkannut syömiseni Kiloklubin ruokapäiväkirjaan joka päivä, ja vaikka merkkaaminen sinänsä ei ole vaikeaa tai raskasta ja energiansaanti pysyy 1600 kcal:n huikkeilla / päivä ilman että tarvitsisi nähdä nälkää. Niin. Vanhoja tuttuja ongelmia alkaa nousta esiin.

Yksi. Maltti välillä pettää. Pitääkö vieläkin olla valas, vaikka on syönyt kunnolla jo viikon verran? Eikö jo kohta saisi ruveta näyttämään siltä, miltä taannoin hoikimmillaan näytti? Minähän olen nyt muuttanut elämäntapani jo pari viikkoa sitten, miten kauan tätä läskipatja-häpeärangaistusta pitää vielä kantaa? Vilkuilen sen yhden ihanan vaatekaupan ikkunaa miettien, joko voisin suoda itselleni sieltä jonkun löyhän a-mallisen mekon, vai pitääkö tosiaan odottaa vielä vuosi että taas pääsee ostamaan ihmisten vaatteita. Niin niin, tämä ajatusmalli on ihan pielessä, koska sen nyt luulisi taannoisesta näyttävästi onnistuneesta projektista ja sen yhtä näyttävästä turhentumisesta lopultakin oppineensa, että SITÄ AIKAA, JOLLOIN VOI PÄÄSTÄÄ IRTI JA RUVETA SYÖMÄÄN "NORMAALISTI", EI MINULLE TULE IKINÄ. Siis jos "normaalisti" tarkoittaa sitä, että syödään joka päivä jotain kakkua tai pullaa ja lisäksi illalla, jos tekee mieli, voi tehdä toisenkin voileivän. Ei tunnu kauhean paljolta, mutta meikäläiselle se on näköjään selvästi liikaa.

Paluuta viinerien syöntiin tai kahteen-kolmeen palaan muropohjaista marjapiirakkaa päivässä ei vain ole, viisainta totutella siihen ajatukseen, että jonkinasteista syömisen varomista jossakin mielessä on oleva koko loppuelämä. Mutta taas kerran: kaksi. Missä silloin kulkee sen normaalin terveestä syömisestä kiinni pitämisen ja hysteerisen dieetti-itsekidutuksen raja?

Kolme. Tuo jo viime kerralla kuvaamani säästely, että voisi välillä päästää irti. Tänäänkin olen syönyt lounaaksi vain marjoja ja jugurttia, koska illalla ollaan menossa ravintolaan syömään. Joo, tiedän, ei näin, vaan päivällä pitäisi syödä normaalisti, ja jos muutaman kerran kuussa sitten tulee sen lisäksi juhlittua, niin siihen ei kaadu mikään. Mutta näitä iltasyöntejä ja -juonteja on viime aikoina ollut aika paljon, joten tuo Kiloklubissa aikoinaan markkinoitu sääntö, että jos syömisestä 80% on kunnossa, niin 20%:ssa voi heittäytyä ellun kanaksi, ei tämänhetkisessä elämäntilanteessa oikein toimi. Hm, eikö tosiaan?